Pahaa kahvia ja peltipurkkeja

Kirja: Jack Black, Kulkurin tarina & F.E.Sillanpää, Ihmiset suviyössä Now Playing: The Raconteurs, Your blue veins & Duffy, I´m scared & Calexico, Deep down
Kahvi: Liian vähän ja pahaa (todennäköisesti juhlamokkaa, seisonutta), Maunulan majalla; tunnelma mahtava!

Tästä se alkaa. Pitkään harkinnassa ollut bloggaaminen. Kovin on ihmetyttänyt, josko minulla sittenkään on niin kiinnostavia ajatuksia (ilmaisusta nyt puhumattakaan...), että joku jaksaa tätä lukea. Väliäkö hällä. Mukavaahan tässä on heitellä ajatuksia ilmoille, tiivistää kokemuksia ja tuntemuksia sanoiksi ja niin jäsennellä elettyä elämää. Lukee ken kehtaa.

Tässä blogissa en tule syleilemään maailmaa ja ratkaisemaan sen kaikkia ongelmia ja konflikteja tai haaveilemaan valtavista ilon ja onnen aiheista. En vain ole sellainen ihminen. Jutun juureksi riittää ne pienet asiat elämässä. Vanha suosikkilaulu radiossa. Kevään pitenevät päivät. Poikkeuksellisen hyvä kuppi kahvia. Nottingham Forestin vierasvoitto (no tuo nyt on jo aikamoisen iso unelma...). Sen sellaiset asiat. Ne pienet tapahtumat elämässä, jotka valitettavan moni ohittaa olankohautuksella, niitä edes huomaamatta. Mutta juuri ne saattavat olla - minulle ainakin - suosikkikarkkeja elämän irtokarkkipussissa. Thaimaassa tai Ecuadorissa ei voi tavallinen ihminen käydä kovinkaan montaa kertaa vuodessa, mutta linnut laulavat joka päivä - ehkäpä on siis mukavampaa huomata ne pikku asiat arjessa kuin kulkea oman elämänsä ohi mistään uutta autoa pienemmästä iloitsematta?

Varmaankin tulee näillä sivuilla esiin myös musiikki. Ja kirjat. Ynnä tietysti kahvi. Kahvin nauttimisesta tulevaa miellyttävää surinaa ei tule ylenkatsoa. Tässä ja nyt, esitellessäni blogiani yleisesti, en rupea mihinkään näistä aiheista sen syvemmin paneutumaan, aiheet kun ovat niin rakkaita, että ne tarvitsevat huolellista setvimistä. Ja kun blogini otsikoksi valitsin "Pienestä elämästä", ei tarkoituksena ole kirjoittaa ainoastaan pojastamme Onnista tuolla väsyttävällä esikoislapsen kehitystä seuraavan vanhemman ylpeydellä ja paatoksella. Varmasti hänenkin pienet jalkansa näille sivuille jälkensä painavat (hän kuitenkin on se merkittävin pienten onnen hetkien tarjoaja näinä päivinä), muttei blogin otsikko sittenkään viittaa pikku inkkarimme kehityskertomukseen.

Merkittävänä näkökulmana on blogissa tietenkin se, että kirjoittaja on posteljooni ja isä. Varmasti elämä aukeaa edessäni hiukan erilaisena kuin siistissä sisätyössä päiviään kuluttavan citysinkun vinkkelistä. Ja kaipa tässä aikaa myöten pääsen ruotimaan myös lapsiperheen arkea ja 30-vuotiaan tulevan koti-isän (jippii!) jalansijan hakua niin kotona kuin elämässä yleensäkin.

Mikäs se sitten on tänä pyhän seutuna tehnyt kirjoittajan onnelliseksi? No vanhat peltipurkit, uskokaa tai älkää. Isoäitini menehtyi syksyllä korkeassa 93-vuoden iässä, ja nyt on vanhan rouvan asunnon siivoaminen käsillä. Kaappien kätköistä on löytynyt uskomattoman upeita peltisiä kahvi-, tupakka- ja maustepurkkeja, joista osa on kulkeutunut suomeen pula-aikana mummo-vainaan amerikan serkun lähettäminä. Purkkien kyljissä esiintyvät sellaiset tuotemerkit kuin Folgers ja S&W Coffee. Hiukan tutumpiakin löytyy: Maxwellin ja Hill´sin saattavat jotkut jopa muistaa. Noiden purkkien patinoituneista pinnoista ja vanhahtavaista fonteista ja värisävyistä tulee hykerryttävä kaukokaipuun tunne, joka kurottaa yli niin ajan kuin etäisyydenkin.

Yksi sai täytteekseen kynttilöitä, muutamat mausteita ja jotkut etsivät vielä tarkoitustaan kaapin perukoiden menneiden aikojen hämärästä nykyajan kirkkaaseen valoon nostettuina, kuin uuden elämän ihmeen kokeneena. Sinäänsä arvottomina nämä esineet tekevät meidän perheen onnellisemmaksi kuin mikään Kaj Franckin taidelasiesine tai Waltarin teoksen ensipainos - näiden esineiden arvo on silmässä ja sydämessä eikä antiikkikatalogin sivuilla.

Sellaisella ajatuksella potkaistaan tämä blogi ilmoille. Tervetuloa mukaan!